7175.biz

Musta on oltu sairaalloisen mustasukkaisia, se ei todellakaan ole tervettä. Pieni mustasukkaisuus toki kuuluu asiaan, mut itse suhtaudun koko hommaan niin, et josko toinen paremman löytää, niin sitten löytää, ei siinä mun mustasukkaisuuteni asiaa ainakaan paranna. Jos kaks ihmistä haluaa olla yhdessä, niin sitä pitää molempien haluta, eikä hyvään suhteeseen mahdu kolmatta (jollei toisin sovita ;)). Toki virheitä tekee meistä jokainen, ja ne on hyviä tehtäväksi silloin, kun niistä jotain oppii, joten sellainen "nuoruuden" "jätän sut samantien, jos käyt vieraissa", on nykyään tuntematon ajatus, asiat kun ei koskaan oo niin yksinkertaisia. Toki toivon, ettei vakavassa suhteessa sellaista eteen kuitenkaan tulis..

Mustis sopivassa suhteessa, ku muisti menee niin sillon oon kuulemma normaalia mustasukkaisempi, onneksi osaan käyttää alkoholia :). Kyllä esim. vieraan miehen kanssa tanssiminen on ok mutta suukottelu menee jo yli, ite en ainakaan toista naista suutele suulle jos olen suhteessa....ja itse olen sen verran jyrkkä että jos toinen käy pettämässä niin se on sillä selvä. Itse en voisi pettää toista jos hänestä välitän.

Sairaalloinen mustasukkaisuus kertoo itsetunto-ongelmista ja suhde vailla minkäänlaista mustasukkaisuutta kertoo välittämättömyydestä. Lienee viisainta löytää se kultainen keskitie ja osattava vielä kulkea siinä.
Monesti tulee fiilis että mustasukkaisuus nostaa päätään, mutta silloin kannattaa pitää suu kiinni ja puhua asiasta kun tilannetta pystyy ajattelemaan useammasta perspektiivistä.

Mustasukkainen ei saisi olla, mutta voi toisesta olla huolissaan. Epätietoisuus aiheuttaa yleensä mustasukkaisuutta, ihmisten pitäisi puhua enemmän toistensa kanssa.

En ole. En oikein edes osaa olla mustasukkainen, mielestäni aivan turhaa ajan ja voimien tuhlausta tuo mustasukkaisuus.

Se, että en ole mustasukkainen, ei toki tarkoita etten välittäisi tai olisi huolissani rakkaimastani.

Mie taidan vetää tänään harmaat sukat jalkaan.

En ole mustasukkaista tyyppiä. En ole ollut koskaan suhteessa sellaisen naisen kanssa jonka käytös antaisi aihetta mustasukkaisuudelle. Jos mustasukkaisuusraja ylittyy, niin se olisi aika nopeasti entinen suhde. Niinkuin pancamakara asian hyvin jo kiteytti:


Tuttavapiiristä löytyy yksi tyyppi joka on erittäin mustasukkainen. Juovuspäissään aina alkoi heittää tyttöystävälleen samaa "no mee panemaan sitä *jokuihminen tähän* kun kuitenkin haluat" -läppää. Aluksi nauratti kun luulin vitsiksi, mutta sittemmin kävi ilmi että se oli ihan tosissaan. Ainakin tässä tapauksessa mustasukkaisuus johtui kai siitä, että kyseinen kaveri oli itse aina ja joka tilanteessa vonkaamassa muita naisia.

En, ellei oikeasti ole aihetta. Monesti se sitten on johtanut siihen että nainen on alkanut provosoida testatakseen että "välitänkö ollenkaan" - vaikka olen kyllä varmasti ilmaissut sen kaikella muulla tapaa, huoh :)

olen mustasukkanen mutta se ei näy eikä kuulu suhteessa mitenkään. saatan ilmaista toiselle jälkeenpäin jos oli tunnetta enemmän kun tarve.. itse kokenut ääri-mustiksen ja anti-mustiksen suhteen joten keskitie on paras!:)

ne on mustasukkasia ketkä on kusipäitä,surkeita sängyssä,surkea itsetunto tai itse taipuvaisia pettämiseen... joku noista useimmiten on syynä mustasukkasuuteen.

en oikeestaan

Kyllä olen mustasukkainen, mutta siihen löytyy yleensä syy suhteen molemmista osapuolista.
Ensimmäinen varsinainen parisuhteeni oli pettämistä, valehtelua ja yleistä asioiden salailua muutaman vuoden ja kyllä se on jättänyt jälkensä. Puhuminen auttaa aina, ei kannata vatvoa asioita mielessään vain sen takia, että pelkää satuttavansa toista.
Mutta puhuminen ja asioiden miettiminen ihan järjen kanssa auttaa.

En ole mustasukkainen, koska mielestäni se ei ratkaise mitään. Jos kumppani tykkää minusta, ei ole syytä olla mustasukkainen. Jos kummpani ei taas tykkää, on edessä ero. Niin yksinkertaista se asia on minusta.

min' oon jotakuinkin trio-suhteessa ja olenpa huomannut, että onhan mullakin mustat sukat... viistoistavuotta elin parisuhteessa eikä ollu minkäänlaista viitettä moisesta, tiedä sit mikä meni vikaan

Amen brother Teppo! Itse näin etäsuhteisiin päätyneenä tuonen oman korteni kekoon...

Edellinen suhteeni välimatkaksi kertyi 240km, ja olin usein hyvin, hyvin mustasukkainen, kun toinen esim. lähti ulos ystäviensä kanssa, niin olin huolesta soikeana... Se suhde kuolikin juuri kaikkeen siihen, persoonien erilaisuuteen ja meikäläisen liialliseen "anti-miehisyyteen", ja oikeastaan omia aikojaan pikkuhiljaa se tunne vain muutenkin väheni, ei meistä ollut siis lopulta pariksi, kun ihastus hiipui... mutta mustasukkaisuutta oli, ja paljon, kummallakin... (myönnän, että itselläni oli silloin myös aikamoinen itsetunto-ongelma...)

Nyt elänkin sitten 522km:n välimatkalla seurustellen, mutta toivon jotain oppineeni edellisestä suhteesta; olen ähes alvariinsa toisesta hiukan huolissani, mutta luottamus pitää silti säilyttää, pystymme puhumaan asioista aivan eri tavalla, mikä on jo hyvä merkki... :)
Toistelen siis jo tutuksi käynyttä mantraa puhumisen tärkeydestä ja avoimuudesta suhteessa. Mielikuvitus ja kyky yllättää positiivisesti ovat myös asioita, joita kannattaa välillä kokeilla, johtavat aina kummallekin hyviin lopputuloksiin :) Huolissaan toki saa, ja pitää, olla; se on tervettä rakkautta ja todiste siitä, että välittää ja on kiinnostunut toisen tekemisistä :)

Mutta lyhyesti: Olen mustasukkainen, ainakin hiukan vieläkin tunnen olevani, mutta sen yritän nyt kanavoida järkevämmin kuin ennen :)